1. Johdanto

​

Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2000 julkaisemassa Metallivirrat ja romun kierrätys Suomessa- teoksessa kerrotaan metallien kierrätysmääristä ja -tavoista. Kirjassa tarkastellaan myös romumetallin ympäristövaikutuksia.

 

 

2.Toinen PÄÄLUKU

​

Vuosittainen teräksen tuotanto 1990- luvulla oli noin 800 miljoonaa tonnia. Teräsromua käytettiin noin 400 miljoonaa tonnia. Maailman teräksestä Suomi tuotti noin 0,5%.

​

2.1Suomen talouden metallivirrat 1970-2010

​

Suurin osa Suomessa käytettävästä metallista tuodaan ulkomailta malmina, joka jalostetaan Suomessa käyttökelpoiseksi metalliksi. Vuonna 1970 Suomessa tuotettiin metalleja 1318,9 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 1182,7 tuhatta tonnia. Vuonna 1995 metalleja tuotettiin 3538,8 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 2746,8 tuhatta tonnia. Vuonna 1970 romumetallia vietiin 5,4 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 4,4 tuhatta tonnia. Vastaavasti romumetallia tuotiin 136,3 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 136,1 tuhatta tonnia. Vuonna 1995 romumetallia vietiin 131,6 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 109,6 tuhatta tonnia. Vastaavasti romumetallia tuotiin 285,5 tuhatta tonnia, josta teräksen osuus 219,9 tuhatta tonnia.

​

2.2Metallien kierrätyksen merkitys ja vaikutukset

​

Metallien kierrätyksellä tarkoitetaan joko käytetyn metalliesineen uudelleen sulattamista tai metalliesineen uudelleen käyttämistä sellaisenaan. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäinen on sekä ympäristön kannalta, että taloudellisesti kannattavampaa, sillä metallin sulatus kuluttaa aina energiaa. Metallien sulatukseen tuovat oman ongelmansa myös seosmetallit, kuten ruostumaton teräs joka sisältää esimerkiksi kromia ja nikkeliä.

Metallien kierrätysastetta on hyvin vaikea määrittää. Tilastoinnissa vuoden aikana tuotetulle metallille lasketaan usein tietty käyttöikä, jonka jälkeen metallin tulisi palata alkutuotantoon uudelleen käytettäväksi. Tätä tilastointia vaikeuttaa kuitenkin se, että metallia sisältävien tuotteiden elinikä voi vaihdella hyvinkin paljon. Esimerkiksi metallia sisältävän elektroniikan käyttöikä saattaa olla vain muutaman vuoden, kun taas esimerkiksi rakennuksissa käytettävän metallin käyttöikä voi olla kymmeniä, jopa satoja vuosia. Metalliromua saatetaan myös käyttää muihin käyttötarkoituksiin ilman että metalli kiertäisi esim. valimon kautta, jolloin kyseinen metalli ei tilastoidu kierrätetyksi romuksi. Romumetallin käyttäminen ei aina ole taloudellisesti niin kannattavaa kuin voisi kuvitella, sillä romun kerääminen, kuljettaminen ja lajittelu vaativat myös resursseja.

Metalleista puhuttaessa kierrätys on pääasiallinen toimintatapa, ei niinkään vaihtoehto. Kierrätettävä metalli ei kuitenkaan koskaan tule täysin korvaamaan uutta, malmista jalostettua metallia, sillä metallia poistuu aina kierrosta tavalla tai toisella. Metallin määrä maapallolla on melko vakio, sillä metallia ei häviä eikä synny lisää. Malmin määrä voi kuitenkin vaihdella, sillä malmi on taloudellinen käsite joka tarkoittaa sellaista metallia sisältävää maa-ainesta, jonka hyödyntäminen on taloudellisesti kannattavaa. Malmin määrään vaikuttaa siis metallin kysyntä ja siitä saatava hinta, joka on suoraan yhteydessä malmin louhinnan kannattavuuteen. Mikäli kysyntä on kovaa, malmia kannattaa louhia vaikeista sekä pitoisuudeltaan köyhistäkin paikoista.

​

2.3Romun kierrätyksen organisointi Suomessa

​

Romua keräävät yritykset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: pelkästään romua kerääviin yrityksiin tai romua kerääviin ja käsitteleviin yrityksiin. Romu voi kulkeutua joko suoraan romutukkuliikkeen kautta terästehtaille, tai ensin pienemmän romuliikkeen kautta jotka toimittavat romun suuremmille tukkuliikkeille. Romuliikkeiden toiminta perustuu romumetallin ostamiseen ja sen eteenpäin myymiseen. Romuliikkeiden lisäksi metalliromua hyödyntävät myös autopurkamot, jotka joko ostavat tai ottavat ilmaiseksi vastaan käytöstä poistettavia autoja. Kaikki autopurkamoille päätynyt metalli ei kulkeudu uusien metallituotteiden valmistukseen, sillä autopurkamot myyvät paljon käyttökelpoisia autojen osia suoraan kuluttajille, jolloin tuotteen käyttöikä sellaisenaan pitenee.

​

2.4Romun kierrätyksen ympäristökuormitus

​

Romun keräyksessä suurin ympäristökuormitus syntyy keräyksessä käytettävien ajoneuvojen päästöistä. Etenkin kesäaikaan myös esimerkiksi renkaiden kuluminen voitaisiin laskea ympäristökuormituksena. Romun lajittelun ympäristökuormituksia ovat lähinnä energian kulutus sekä mahdollisten polttomoottorilla toimivien koneiden, kuten trukkien ja paalainten, aiheuttamat pakokaasut.

Romun käsittely voi myös saastuttaa maaperää, vesistöjä ja ilmaa. Näin voi käydä esimerkiksi öljyisten romujen, esim. polttomoottoreiden, käsittelyssä sekä vanhojen akkujen käsittelyssä. Romua käsittelevät yritykset tarvitsevat ympäristöluvan, joka velvoittaa muun muassa päällystämään romun käsittelyyn käytettävät maa-alueet, jolloin mahdolliset öljyvuodot ym. eivät pääsisi maaperään. Vesistöjä pyritään suojelemaan siten, että romuliikkeeltä vaaditaan liikkeen alueelta valuvien vesien ohjaamista öljynerotuskaivon läpi viemäriin.

​

3. YHTEENVETO​

​

Metallia voidaan periaatteessa kierrättää loputtomiin. Tehokkain tapa metallin uusiokäytölle olisi käyttää metallista valmistettu tuote uudestaan sellaisenaan, jolloin vältyttäisiin esimerkiksi metallin sulatuksen vaatimasta energian kulutuksesta. Metallituotteiden uusiokäyttöä sellaisenaan tulisi lisätä, mutta ainakin tällä hetkellä sitä rajoittaa osin lainsäädäntö. Romumetallin uusiokäyttö ja kierrätys on vakavasti otettava toimiala, joka luo uutta työtä romunkeräyksen ja käsittelyn muodossa. Romumetallin käyttö on useimmiten myös ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin malmista valmistettavan metallin käyttö.