JOHDANTO

 

Jani Vehviläisen vuoden 2014 opinnäytetyössä Kipsilevy- ja kattohuopajätteiden erilliskeräyksen tunnusluvut ja toiminta uudisrakennus-, saneeraus- ja purkutyömailla, Case: Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, käydään läpi katttohuopajätteen ja kipsilevyjen lajittelusta ja keräyksestä rakennustyömailla. Vehviläinen kertoo maailmanlaajuisesta raaka-aineiden resurssipulasta ja uusien innovatiivisten menetelmien merkityksestä saada luotua parempaa materiaalikiertoa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, joka on toiminut mukana kipsilevy- ja kattohuopajätteiden kierrätys - hankkeessa. Opinnäytetyössä tutkittiin kolmea rakennustyömaata ja niiden jätemääriä sekä tutkittiin erilaisia mahdollisia keräilyvälineitä jätteenkeräyksessä. Tutkimuksessa tuotiin esille, että kipsilevyjätteiden erilliskeräys vaatii lisää tutkimus- ja kehitystyötä. Kipsilevyjätteiden erilliskeräys ei ole opinnäytetyöhetkellä ainakaan taloudellisesti kannattavaa rakennusliikkeille ja se vaikuttaa kierrätysinnokkuuteen yritysten taholta. Kattohuopajätteiden erilliskeräys on sen sijaan taloudellisesti kannattavaa.

 

2 KIHU-HANKE

 

Vuonna 2014 toteutettiin KIHU-hanke, jonka tarkoituksena oli tutkia kipsilevy- ja kattohuopajätteiden erilliskeräyksen nykytilaa ja mahdollisuuksia Suomessa. Tämä hanke toteutettiin kolmen opinnäytetyön kautta, joista yksi on Jani vehviläisen opinnäytetyö. Hanketta tuki Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Hankkeen tarkoitus oli löytää ratkaisuja kipsilevy- ja kattohuopajätteiden erilliskeräykseen ja jätteen hyödyntämismahdollisuuksia. Hankkeessa mukana toimivat PäijätHämeen Jätehuolto Oy (PHJ), Helsingin seudun ympäristöpalvelut – kuntayhtymä HSY ja Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy sekä ympäristöministeriö, Tarpaper Recycling Finland Oy, Gypsum Recycling International, Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy ja NCC Roads Oy.

​

3 KIPSILEVY

​

Kipsilevyn synty lähti rakennusmateriaalina käytettävästä kokoliittilevystä. Ne valmistettiin kipsilevyvellistä, missä oli kookos- tai juote-kuituja. Vuonna 1949 Myllykosken Paperitehdas Oy valmisti levytuotteen nimeltä Kipsoniitti, mikä ei ollut myyntimenestys. Gyproc-kipsilevyn valmistus alkoi vuonna 1972. 3.1 Kipsilevyn rakenne Kipsilevy koostuu keskikerroksesta, mistä noin 90% on kipsiä, ja kahdesta pintakerroksesta, mitkä ovat kartonkipaperia. Kipsiä saadaan luonnosta, teollisuuden sivutuotteista tai käsitellyistä kipsilevyjätteistä. Kipsilevynlujuus- ja palonkesto-ominaisuuksia parannetaan lasi- tai selluloosakuiduilla ja säänkestoa kyllästysaineilla sekä kovuutta pinnoittamalla kartonkia monikerrosrakenteella. 3.2 Kipsilevyn käyttö Kipsilevyä käytetään sisäseinien, katto- ja lattiapintojen levytyksissä ja voidaan käyttää myös kosteissa tiloissa vedeneristyssuojauksella. Suomessa valmistaa kipsilevyjä Gyproc eri tarkoituksiin. Tarjolla yrityksellä on normaalienn kipsilevyjen lisäksi muun muassa erikoiskovaa kipsilevyä, mitä käytetään esimerkiksi sairaaloissa, kouluissa, teollisuushalleissa ja pienelementtirakenteissa, ja tuulensuojakipsilevyä käytetään puurunkoisissa ulkoseinissä ja kattojen yläpohjissa.

​

4 BITUMIKERMI ELI KATTOHUOPA

 

Bitumikermia kutsuttiin ennen ja kutsutaan edelleenkin kattohuovaksi. kattohuovan käyttö rakennusmateriaalina alkoi Suomessa1800-luvun lopulla. Ennen 1960-lukua kattohuovan kyllästeenä käytettiin kivihiilitervaa, minkä käyttö lopetettiin asfaltin ja kattohuovan valmistuksessa.

​

4.1 Bitumikermin rakenne

 

Bitumikermin rakenne koostuu yleensä bitumista, tukikerroksesta ja täyteaineista. Bitumimassaa kattohuovassa on noin 55-60%, sitä tislataan raakaöljystä öljynjalostamoissa. Tukikerroksen tehtävä on pitää tuotteen koko tai paksuus muuttumattomana ajankuluessa. Tukikerros on lasikuitua, polyesteria, raakahuopaa tai juuttikangasta. Pohjamateriaalina kattohuovassa käytetään useimmiten paperia, huopaa, kangasta tai muovi- tai metallikalvoa. Valmistusprosessin alussa tämä pohjamateriaali päällystetään yhdeltä tai kahdelta puolelta sulalla bitumilla. Tartunnan parantamiseksi pohjamateriaali on mahdollisesti käsitelty ennen varsinaista prosessia. Valmistusprosessissa käytettiin aiemmin lasikuitua ja polyesteriä, nykyään bitumin ja täyteaineiden seoksella. Valmistusprosessissa kattohuovan pinnan tahmeutta vähennetään esimerkiksi sirottelemalla pintaan hiekkaa tai hienoa soraa. Toinen vaihtoehto on pinnoittaa huopa ohuella muovikalvolla. Hitsattaessa muovikalvo sulaa pois, kun kermiä asennetaan. Päällystysmenettely päätetään huovan lopullisen käyttötarkoituksen mukaan. Tämän vaiheen tarkoituksena on osittain myös estää huopaa tarttumasta itseensä, kun se kääritään rullalle. Lisäksi se suojaa varsinaista bitumipintaa asennusvaiheessa.

​

4.2 Bitumikermin modifiointi

 

Ammattimaisessa urakoinnissa käytetään modifioitua bitumikermiä eli kumibitumikermiä. Modifiointi parantaa niiden kestävyys- ja toiminnallisia ominaisuuksia. Tyypillisin modifiointiaine Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on SBS-kumi (styreeni-butadieeni-styreeni-elastomeeri), mikä parantaa bitumikermin kylmäominaisuuksia ja tekee bitumimassasta elastisen. Modifioinnissa voidaan käyttää myös APP-muovia, mikä parantaa bitumikermin lämmönkesto-ominaisuuksia ja säilyttää silti bitumimassan plastisuuden. APP-muovi kuitenkin vanhenee nopeammin Suomen sääolosuhteissa, toisin kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa sen käyttö on yleistä. Ennen modifiointia oli yleisesti käytössä puhallettu bitumi, jota käytetään nykyään kermien kuumaliimauksessa.

​

4.3 Kattohuovan käyttö

 

Kattohuopaa ja bitumikermiä käytetään raakaponttilaudoituksen tai levyn pinnalla. Kattohuopaa käytetään vedeneristyksissä ja katteina. Huopakatot soveltuvat lähes kaikenlaisten rakennuksien katteiksi. Katteina käytetään bitumihuopalaattoja tai rullatavarana. Kaksikermikatteessa kermit asetetaan päällekkäin ja liimataan tai hitsataan toisiinsa. Ylemmän ja alemman kermikerroksen saumat sijoitetaan eri kohtiin, millä saadaan luja ja kestävä rakenne, joka minimoi vuotoriskin erilaisissa vaurio- ym. tilanteissa. Kaksikermikatetta pidetään parempana, kuin yksikermikatetta, mitkä on suunniteltu pääasiallisesti kalteviin kattoihin.

 

5 KIPSILEVYN JA KATTOHUOVAN KIERRÄTYKSEEN LIITTYVÄ

JÄTELAINSÄÄDÄNTÖ

 

5.1 Jätekeräyksen lainsäädäntö

 

Jätelainsäädännön taustalla on EU:n jätedirektiivi (2008/98/EY). Sen mukaan vuoteen 2020 mennessä tulee kierrättää 70% rakennus- ja purkujätteestä. Suomen valtioneuvoston asetuksessa (179/2012) määrätään, että rakennus- ja purkujätteen haltija on vastuussa syntyneistä jätteistä. Mahdollisemman suuri määrä jätettä pitäisi uudelleenkäyttää tai muilla tavoin kierrättää. Kaatopaikkajätteen määrää tulee vähentää. Rakennus-, saneeraus- ja purkutyömailla tulee erilliskerätä aiempaa pienemmät jätemäärät. Erilliskeräys tulee järjestää betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteille, kipsipohjaisille jätteille, kyllästämättömille puujätteille, metallijätteille, lasijätteille, muovijätteille, paperi- ja kartonkijätteille sekä maa- ja kiviainesjätteille. Kattohuopajätettä ei tarvitse erilliskierrättää. Jätelain (646/2011) mukaan jätteiden syntyä tulee vähentää ja ensisijaisesti uudelleenkäyttää tai kierrättää. Viimeinen vaihtoehto on polttaa jäte energiaksi.

 

5.2 Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto

 

Valtioneuvoston asetus (331/2013) määrää, että orgaanista tai muuten biohajoavaa ainetta sisältävää jätettä ei voi sijoittaa kaatopaikoille. Koskee myös rakennus- ja purkujätteiden käsittelyä, jos hiilen määrä ylittää 10- 15%. Tavanomaiset kipsipohjaiset jätteet voidaan sijoittaa kaatopaikalle.

 

6 KIPSILEVY- JA KATTOHUOPAJÄTTEEN HYÖDYNTÄMINEN JA ERILLISKERÄYS SUOMESSA

 

6.1 Kipsilevy

 

Kipsilevyjätettä syntyy Päijät-Hämeen alueella saneeraus- ja purkutyömailla noin 4 000 – 10 000 tonnia vuodessa ja se on lähes sataprosenttisesti kierrätettävissä. Sitä voidaan käyttää kipsilevyteollisuudessa raaka-ainena, sementtiteollisuudessa sementin modifiointiaineena, maataloudessa maanparannuksen raaka-aineena ja lisäaineena biomassan poltossa.

 

6.1.1 Gypsum Recycling International

 

 Gypsum Recycling International on alun perin tanskalainen kipsinkierrätysyritys Suomessa toimiva yritys. Se on patentoinut kipsijätteen kierrätysmenetelmän, jolla kierrättää kaikki kipsijäte ja jätteessä saa olla mukana muun muassa nauloja, ruuveja, tapetteja, lasihuopaa ja maaleja. Lisäksi saa sisältää alle 2% muovia, puuta, eristysmateriaaleja, laattoja, teräsharkkoja, betonia ja kostunutta kipsijätettä. Toiminta on osa KIHU-hanketta.

 

6.2 Kattohuopajäte ja Tarpaper Recycling Finland Oy

 

Suomessa syntyy noin 13 000 – 18 000 tonnia kattohuopajätettä, josta noin 70 prosenttia lajitellaan jo jätteen syntypaikalla. Tarpaper Recycling Finland Oy pyrkii lopettamaan kattohuopajätteiden kaatopaikkasijoituksen. Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy on ollut mukana kehittämässä kattohuopajätteen kierrätystä. Kattohuovan materiaalipitoisuuksien vuoksi se on lähes sataprosenttisesti kierrätettävissä. Kattohuopa soveltuu raakaaineeksi asfalttiteollisuudelle tai uusien kattohuopatuotteiden valmistukseen. Asfalttiyritys NCC Roads:n mukaan kattohuopajätteistä valmistettu uusioraaka-aine ei heikennä asfalttipäällysteen laatua. Tanskalainen Tarpaper Recycling on monikansallinen yritys, jonka Suomen haarana toimii Tarpaper Recycling Finland Oy. Yritys on toiminut Suomessa vuodesta 2013 lähtien keräten, uudelleenkäsitellen ja loppusijoittaen jätettä. Tarpaper Recycling Finland Oy:n toimipiste sijaitsee Lahdessa Kujalan jätekeskuksessa. Alun perin yritys on perustettu vuonna 2006 ja on osa ENVISO Group -ryhmittymää. ENVISO Group omistaa useita pienempiä, kapeammalle sektorille erikoistuneita yrityksiä. Yhteistä ENVISO Groupin jäsenille on erilaisten ympäristö- ja kierrätysinnovaatioiden kehitys ja toteutus. Tarpaper Recyclingin perustamiseen on myönnetty EU:n toimesta tukea miljoona euroa. Työntekijöitä ENVISO Groupissa on noin kymmen. Tarpaper Recycling on erikoistunut kattohuopajätteen hyötykäyttämiseen. Yrityksen tavoitteena on minimoida kattohuopajätteestä syntyvät ympäristövaikutukset hyödyntämällä sitä asfaltin valmistuksessa. Jätteen hyödyntäminen prosessissa vähentää merkittävästi asfaltin valmistuksessa syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Tarpaper Recycling Finland Oy:n toimitettavan kattohuovan tulee olla 98- prosenttisesti puhdasta kattohuopaa. Kattohuopajätteen lajittelu onnistuu helposti, jos ne eivät sisällä asbestia. Epäpuhtauksia sallitaan lajiteltavassa määrässä 2 tilavuus-%, mikä perustuu visuaaliseen tarkasteluun. Kattohuopajätteestä soveltuu keräykseen bitumikattohuoparullat ja kaikki palakoot, singelisorakattomateriaalit, naulat ja bitumissa kiinni olevat singelisora- ja eristemateriaalit (vähäiset määrät, esimerkiksi villaa 1-2 cm).

 

7 ERILLISKERÄYKSEN TOTEUTUS TUTKIMUKSESSA

 

7.1 Erilliskeräyksen taustat

 

Jätekuljetuspalvelut ovat pääosin tutkimuksen rakennustyömailla ulkoistettu. Suuri osa syntyneistä kipsilevy- ja kattohuopajätteistä päätyy kunnallisille jäteasemille käsiteltäviksi. Tutkimuksen työmailla todettiin, että tarvitaan isojen keräysvälineiden lisäksi pienempiä, koska jätelavoille varattu tila on yleensä rajallinen. Jätteen keräyksessä suositaan erilliskeräysvälineitä, jossa hyödynnetään koura-autoa, se soveltuu hyvin kattohuopajätteen keräykseen. Kouranouto soveltuu työmaille, jossa on painorajoituksia raskaalle kalustolle ja ei ole tilaa useille jätelavoille ja kattohuopajätettä voidaan kerätä suoraan katoilta. Keräyskontti soveltuu kipsilevyjätteen keräykseen. Siihen on nopea tapa kerätä jätettä ja lopuksi tyhjentää pohjasta. Kipsilevyn noutokohteita kannattaa olla samalla keräyskierroksella useampia. Kipsilevyjätteiden keräykseen on suunniteltu keräyssäkki, joka voidaan tyhjentää pohjasta. Tämän suursäkin tilavuus0,972 m³ ja siihen mahtuu noin 250 kilogramman edestä kipsilevyjätteitä. Tutkimuskohteina olluilla työmailla lajittelun ei katsottu vievän kohtuuttomasti työntekijöiden työaikaa. Varsinkin kattohuopajätteiden lajittelu on helppoa ja vaivatonta, jos kattohuopapurkutyöt suoritetaan käsin. 10.3 Erilliskeräyksen taloudelliset hyödyt Erilliskeräyksellä saavutetut jätekustannussäästöt olivat tutkimuksessa yhdellä saneeraus- ja purkutyömaalla kattohuovasta 3 267€ ja toisella 1 874 € ja kolmannella kipsilevystä 35 €. Tutkimuksessa ei voitu huomioida lavavuokrien vaikutuksia lopullisiin kustannuslaskelmiin, koska PäijätHämeen Jätehuolto Oy ei tarjonnut rakennustyömaille räätälöityjä lavoja vuonna 2014. TAULUKKO 1. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n hinnasto vastaanotettaville jätteille vuonna 2014.

 

8 JOHTOPÄÄTÖKSET

 

8.1 Kipsilevyjäte

 

Suurimmat haasteet ovat kipsilevyjätteiden vastaanottohinnoittelussa mutta ongelmakohtia on myös kipsipohjaisia jätteitä koskevassa jätelainsäädännössä. Tutkimuksessa todettiin, että kipsilevyjätteiden erilliskeräyksestä saadut taloudelliset hyödyt eivät ole kannattavia. Tämä näkyy varsinkin saneeraus- ja purku-urakointikohteissa, joissa syntyneet kipsilevyjätemäärät voivat olla pieniä. Pienen kipsilevyjätteen vastaanottohintaa pitäisi tutkimuksen pyrkiä siirtämään esimerksi tuottajavastuun piiriin, jotta niiden lajittelua saataisiin lisättyä rakennustyömailla. Suomessa olisi hyvä tarkastella myös muita kipsilevyjätteiden hyödyntämismahdollisuuksia, kuin vain vanhasta kipsilevystä valmistaa uutta kipsilevyä. Tutkimuksessa kehotettiin tutkimaan kipsipohjaisten jätteiden hyödyntämisen potentiaalia biomassan polton lisäaineena tai kaivosteollisuuden kuonan päällysteenä.

 

8.2 Kattohuopajäte

 

Tarpaper Recycling Finland Oy on vuoden 2014 aikana onnistunut erilliskeräämään noin 35 –50 € Suomessa syntyvästä kattohuopajätteestä. Tutkimuksen mukaan kattohuopajätteiden erilliskeräyksen järjestäminen on taloudellisesti erittäin kannattavaa toimintaa. Saneeraus- ja purkutyömailla syntyneet kattohuopajätemäärät ovat suuria ja jätekustannussäästöt voivat olla tuhansia euroja. Kattohuopajätettä hyödynnetään energiatuotannossa vähän polttoprosessissa syntyvän suuren tuhkamäärän vuoksi.

 

8.3 Kehitysehdotukset

 

Jätekeräyskustannusten voitasiin vähentää käyttämällä kaksiosaista lokerolavaa, jonka toiseen osaan kerätään esimerkiksi painavaa kattohuopajätettä. Tutkimuksen mukaan painavammaan jätteen jätekustannussäästöillä voidaan tastaa jätekuljetuskustannuksia tehokkaasti. Tutkimuksessa todettiin, että jätelavojen suunnitteluun ja uudelleenmuotoiluun olisi tarvetta. Markkinolta on erilaisia lokerolavoja, mutta lokeroiden kokorajoitukset ovat esteenä erikokoisille jätelajikkeille. Kipsilevyjäte voi olla hyvinkin pientä palakokoa ja sen keräykseen ainakin soveltuisi lokerolava keräystä varten. Erilliskeräystä voidaan tehostaa käyttämällä värikoodattuja suursäkkejä ja eri jätelajikkeet lajiteltaisiin omiin värikoodattuihin suursäkkeihin. Nämä suursäkit voidaan kuljettaa samalla lavalla esimerkiksi Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n, Kujalan jätekeskukseen. Tällainen toimisi rakennustyömailla, jossa ei ole tilaa usealle jätelavalle.

 

9 YHTEENVETO

 

Kipsilevyjätteitä lajittelee vain 20% yrityksistä ja ne päätyvät tavallisesti kaatopaikalle. Kattohuopajätteiden osalta erilliskerätään ainakin yli puolet syntyvistä jätemääristä. Kattohuopajätteiden erilliskeräys on taloudellisesti katsottuna kannattavampaa, kuin kipsilevyjätteen ja sen erilliskeräyksestä saadut säästöt voidaan saavuttaa paljon lyhyemmässä ajassa. Tutkimuksen mukaan kattohuopajätteiden erilliskeräyksen seurantakohteissa saavutettiin jätekustannussäästöjä vertailemalla kattohuopajätteiden vastaanottohintaa sekalaisen rakennus- ja purkujätteiden hintaan. Kipsilevyjäte on taloudellisesti kannattavampaa sijoittaa kaatopaikalle. Asianlaidan muuttmiseksi tarvitaan tähän tiukennettua lainsäädäntöä ja kipsilevyjätteiden vastaanottohintaa pitäisi pystyä alentamaan.

 

LÄHTEET J. Vehviläinen 2014. [viitattu 22.2.2017] Saatavissa: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/86675/Vehvilainen_Jani.pdf ?sequence=1